Quantcast
Channel: ...jotain Rock ´n´ Rollia
Viewing all 193 articles
Browse latest View live

M♥J: Hääauto

$
0
0
Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio!

Meidän hääautona toimi vanhempieni mersu.


Sille ei tarvinnut muuta tehdä, kuin pestä, isä sen pesi häiden aattona.
Kiitos äiti ja isä auton lainasta!

Autoon laitettiin varovasti koristeita, koska emme todellakaan halunneet turmella maalipintaa!
Nokkakoriste kyhättiin itse meidän jokapaikan-vaahtomuoviruusuista ja sifonkikankaan palasta, jonka ostin kangaskaupan kilopalalaarista. Pala maksoi muistaakseni 17€.
Olisin halunnun sen menevän nokan yli aaltomaisesti, mutta käytännön syiden takia miehet päätyivät loppujen lopuksi laittamaan koristeen näin:




Kangas kiinnitettiin konepeltiin imukuppisarjalla, jonka tilasin Something Oldista.
Täytyy vielä kehua noita imukuppeja, eivät todellakaan irronneet, todella hyvä ostos, suosittelen!


Takaikkunaan askartelin kyltin pahvista, leikkasin siitä vapaalla kädellä sydämen, jonka päällystin mustalla kartongilla. Maalasin tuon sanan, koska mikään meillä oleva tussi ei olisi näkynyt. Ruusut laitettiin miehen pyynnöstä reunoihin. Kiva tuli!
Jokainen blogia seurannut varmasti ymmärtää tekstin. :D
Lisäksi auton perässä oli bestmanin tekemä"pahojen henkien karkoitin", jossa oli mm. tölkkejä ja vanhoja työkenkiä, sekä mun tilaamat Just Married-ilmapallot, joista osa iloisesti puhkesi matkalla.


Kirkolta ajoimme toiseen päähän kylää ja siitä takaisin, että vieraat saivat vähän etumatkaa.
Muutama kylännainen tuijotti autoa suu auki, vaikka kyllä tällä kylällä on erikoisempiakin hääautoja nähty.
Pysähdyimme nostamaan karkoittimen takaluukkuun ennen pikatietä ja hörppäsimme kokikset, koska meinasin kuolla janoon. Onneksi bestman (tai pitäisikö sanoa, että hänen vaimonsa?) oli varautunut. :)

Sitten suuntasimme kohti Keikyää ja meidän juhlapaikkaa, josta vähän lisää seuraavassa postauksessa.

Häämatka varattu!

$
0
0
Perjantaina käytiin varaamassa H Ä Ä M A T K A!!

Me ollaan mietitty eri vaihtoehtoja tai ainakin minä olen.
En ole mikään rannalla makailija, vaan haluan matkalta jotain äksöniä.
Isännälle sitten taas varmasti kelpaisi rauhallisempikin meininki.

Toisaalta olisi sitten taas kiva nähdä useampikin maa, kun kerran johonkin kotoaan raaskii lähteä.

Nyt me sitten käydään Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa.
Koska me lähdetään maaliskuussa LOISTORISTEILYLLE!

Lennämme ensin Milanoon, josta menemme bussilla Savoniaan. Sieltä sitten merille seitsemäksi päiväksi, hiiohoi!


Aluksemme on vaatimaton vuonna 2014 valmistunut Costa Diadema.


Otimme ikkunattomattoman hytin, joka oli kaikkein halvin. Ikkuna olisi maksanut muutaman satkun lisää ja parveke 400€! Eipä tämä ikkunatonkaan silti miltään läävältä näytä, joten kelpaahan se nukkumiseen. (Mitä sitä muuta häämatkalla tekisi?) Tuon säästetyn rahan voi sopivasti käyttää vaikka tuliaisiin tai pariin drinkkiin tai ostoskadun luksustuotteisiin.


Laivassa on kumminkin allaskansi, kylpylä, teatteri, formulasimulaattori, 4D-elokuvateatteri, ostoskatu yms., joten hytissä tulee tuskin hirveästi makoiltua.


Lisäksi laivasta pääsee satamissa ulos ja joko maksullisille kiertoajeluille tai omin nokkineen seikkailemaan. Ja minä haluan Barcelonaan katsomaan flamencoa!
Laivamme käy Barcelonan lisäksi mm. Marseillessa ja Palma De Mallorcalla. Lisäksi on yksi meripäivä, jolloin viimeistään tulee koluttua laivan ostoskatu päästä päähän kolmeen kertaan.


Enää on vain muutama ongelma:
* Mitä päälle lentokoneeseen?
* Kuinka paljon Kalkkilaivan Kapteeni tarvitsee mukaansa aurinkorasvaa?
* Kuinka monet bikinit on tarpeeksi?

Tästä eteenpäin teen kaikki mahdolliset työt, että saan mahdollisimman paljon rahaa säästöön matkakassaan.
Olen todella tyytyväinen tähän valintaan ja odotan maaliskuuta kuin kuuta nousevaa.

Lähtisitkö sinä loistoristeilylle, vai tuliko ruotsinlaiva-vibat?
Lisätietoja Loistoristeilyt.fi, josta myös postauksen kuvat lainattu.

M♥J: Juhlapaikka ja sen koristelut

$
0
0
Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi. 

Taas on joulusta selvitty kunnialla! Onneksi tässä väliviikolla on vähän aikaa naputella taas hääpostauksia. Jäimme juhlapaikan tarkasteluun tarkemmin ja voimme ihmetellä vähän meidän koristeita, vaikka ei niitä loppujen lopuksi paljon ollutkaan.

Kirjoittelinkin meidän hääpaikasta silloin, kun kävimme sitä katsomassa ja se oli tosiaan rakkautta ensi silmäyksellä.


Vuokraukseen kuului tosiaan to-su, eikä ollut mitään aikarajaa, että sunnuntaina olisi pitänyt olla kamat kasassa klo. 12, vaan varmaan olisi saanut mennä maanantain puolelle, jos paljon olisi tavaraa ollut. Vuokrausta pyörittää kolmen herran porukka, talon vuokraus ja kunnossapito, kun toimii talkoovoimin. Menneenä kesänä paikassa oli vain kolmet juhlat ja se on sääli, paikka on todella hieno ja toimiva.


Vaikka ulkoa vähän rännit repsottaa, niin sisältä se on todella hyvässä kunnossa ja meidän nafti sata vierasta mahtui hyvin olemaan ja tanssimaan, eikä kukaan naapurikaan häiriintynyt, tai ainakaan tullut siitä ilmoittamaan. :D

Minulla ei tosiaan ole kuvia valmiista koristelusta, koska olin to ja pe iltoina niin kiireinen ja väsynyt, etten jaksanut kuvia enää ottaa. Onneksi Mika kävi kuvaamassa meidän valmiit pöydät, joskin ne ovat näissä "koskemattomissa" kuvissa vielä ilman viini/vesipulloja, ne kun Kaasozilla hoiti pöytiin vasta juuri ennen, kun vieraat kävelivät sisälle.
Kiitos kovasti myös pikkuapulaisille, jotka huolehtivat tuikut/kynttilät palamaan!


Kaikista eniten minua harmittaa se, ettei kukaan huomannut kuvata meidän salin oviaukkoa. Siinä oli kärrynpyörät, koivut maitotonkissa ja tuikkupöllit. Se oli hieno, mutta yhtään kuvaa siitä ei jäänyt jälkipolville muistoksi. Harmi, mutta ainakin itse muistan millainen se oli. :)

Noita koivuja meillä oli joka oviaukolla. Ne laitettiin maitotonkkiin, joista osa oli meiltä kotoa, osa kaasolta ja osa bestmanilta lainassa. Lisäksi tonkissa oli auringonkukka. Niitä piti ensin laittaa enemmän, mutta koivut veivät niin paljon tilaa, että yksi riitti. Osassa tonkissa oli heiniä ja papink*lleja ja kahvipöydän keskellä oli myös tälläinen asetelma isossa Ikean Cylinder-maljakossa. Se vilahtelee myöhemmin ruoka/kahvikuvissa.


Koivut ovat meidän suvun hääperinne ja isäni ilmoitti heti, että niitä tuodaan ja hän hakee ne.
Näin tehtiin, isä ja setä hakivat koivut ja tosi kivoilta ne näyttivätkin! Sopivat kyllä hienosti meidän teemaan, jossa koivua oli muutenkin. Oviaukoissa ja ruokapöydässä oli koivupöllit, joihin Jani porasi ison Ikea-tuikun mentävän rei´än. Noissa isoissa tuikuissa oli paloaika 9h ja se oli aika riittävä.
Muuten meillä oli isoja turkooseja kynttilöitä vanhoissa lasipurkeissa pöydillä.


Erityisen ylpeä olen meidän pöytäkoristeista!
Pöytäkukat olivat tosiaan näitä aitoja kiinalaisia jokapaikan-vaahtomuoviruusuja. Plus jokaisessa kimpussa oli yksi suodatinpussikukka. Ne oli törkätty vanhalla, 1950-luvun paikallislehdellä päällystettyyn säilykepurkkiin. Meillähän siis Jani teki jokaisen asetelman. Koska mun kädentaidot ei enää riittäneet ja kimput töröttivät jokaiseen ilmansuuntaan. Parempi antaa siis homma ammattilaiselle, jolla riittää hermot. :D


Sitten on nämä meidän upeat pöytäkynttilätelineet!
Työkaverini antoi meille häälahjaksi heinäseipäitä. Niihin porattiin tuikuille reikiä ja sitten ruvettiin ihmettelemään, että miten ne pysyvät pystyssä...
No, niihin laitettiin sitten hevosenkengät pohjaan. Tuli tosi hienot! Paikan vuokraaja oli kehunut niitä ja sanonut, että kaikenlaista hänkin on nähnyt, mutta nämä ovat erikoiset ja hienot.


Paljon muuta pöytiin ei sitten mahtunutkaan. Niissä oli valkoiset liinat, jotka oli talon, sitten juuttikankainen kaitaliina, heinäseiväs per pöytä ja väleissä punkku, valkkari ja vesipullo, sekä johonkin törkättynä vielä kukkapurkki.

Jokaiselle oli katettu lasi, hääbingo + kynä (näihin palataan vielä myöhemmin) ja pakkohan se hääkarkkikin oli laittaa, kun löysin Something Oldista mustalla käärepaperilla olevia suklaasydämiä!


Lasten pöytään ei mahtunut heinäseivästä, joten siellä oli tuikut lasipurkeissa, isot tikkarit, nimikoidut kannelliset lasit, yksi kukka-asetelma, käpyjä ja shettiksen kengät. Ja tietysti bingot ja hääkarkit kaikille. Ei kukaan tullut ainakaan valittamaan, että olisi ollut mälsää, kun lapset olivat omassa pöydässään. Kaikki ovat kumminkin jo sen verran vanhoja, että pärjäsivät ilman äitiä/isää.

Muuten meillä ei ollutkaan koristeluissa mitään ylimääräisiä hörhellyksiä, ulkona rappusten pielessä oli myös koivut ja maitotonkat ulko-oven pielessä, mutta esimerkiksi seiniin ei kiinnitetty mitään.
Herkkubuffa, baari, lahjapöytä yms. esitellään myöhemmin, niissä oli omat rekvisiittansa. :)

Lämpimästi voin suositella Heimolaa juhlapaikkana. Siellä tosin voi juhlia vain kesäaikaan, talo on kylmänä talvisin, sen lämmittäminen on niin kallista. Lisätietoja ja yhteystiedot löydät Heimolan omilta sivuilta. Paikalla on hieno historia ja tila on oikeasti tosi toimiva ja vuokraajat erittäin joustavia ja ystävällisiä! En voi kuin kehua! Jos olet lähialueelta ja haluat pitää upeat juhlat edullisissa puitteissa, niin kannattaa tutustua!

Seuraavaksi vilkaistaan nopsaan hääparin pöytää ja sitten palataan juhlimaan. :)

Se oli sellainen häävuosi se.

$
0
0
Vuosi sitten olen naputellut tänne myös pienen postauksen.
Silloin odotin häävuotta, kuin kuuta taivaalle ja nyt se on ohi.
Adoptoimme parisuhteeseemme yhden i-kirjaimen ja avoliitto muuttui avioliitoksi.

AC/DC here we come! Ja kesän parhaat keikkakengät.

Mutta olihan tämä ihan älyttömän upea vuosi!
Alkuvuosi meni jonkinlaisessa usvassa, päässä pyöri ainoastaan häät ja pelko siitä, miten ne onnistuvat. No onnistuivathan ne. Ja helvetin hyvin!

Häihin liittyi kaikkea kivaa; häämessuja, koekuvaukset, kakkuja, boudoir ja polttarit.
Oli painon kanssa kamppailua, kyllästymistä, epätoivoa, raivoa, itkua ja naurua. Sellaisia onnen hetkiä, jotka muistaa vielä vuosien päähän.


Häiden jälkeen oli sitten vielä TTD-kuvaukset, jotka olivat myös MAHTAVAT!
Myös hää- ja TTD-kuvan lähettäminen vuoden hääkuva-kilpailuun, sekä blogin ehdokkuus vuoden hääblogiksi ovat NIIN huikeita juttuja, että niistä en uskaltanut uneksiakaan vuosi sitten.
Niin ja meidän minihäämatka! Se oli kanssa ihana. ♥

"Kassikotka" Tallinnan eläintarhassa viime kesänä.

Yksityiselämäni puolella (häät ovat siis luonnollisesti "julkinen" asia) tein ison loikan oravanpyörästä, hain kouluun, pääsin ja lähdin opiskelemaan. Nyt on puoli vuotta metsäopistoa takana ja olen niin onnellinen, että tein sen!
Tokihan minut soitettiin (yleisön pyynnöstä huolimatta) takaisin töihin, mutta silti viimeinen puoli vuotta on ollut tosi hienoa aikaa, olen oppinut paljon uutta ja tutustunut uusiin ihmisiin.
Töissäkin on ollut paljon kivempaa, kun sieltä pääsee välillä tuulettamaan päätään ihan oikeaan elämään.


Sitten oli eläinten pärjäämiset näyttelyissä, sekä omat "missikisat" ja niiden mukanaan tuomat jutut, kuten PinUp-kurssi ja alusvaatenäytös. Mukavia asioita, uusia ihmisiä ja tuttuja.

Ensi vuonna on luvassa kaikkea kivaa myös. Häämatka, koneilla metsään, PinUp-kuvaukset, mahdollisesti mallikeikkoja, joudun pääsen luovuttamaan kruununi pokaalini seuraavalle syksyllä...
Mitä kaikkea ensi vuosi tuokaan tullessaan!

Meidän virallinen hääkuva! :D

Tahdon kiittää kuluneesta vuodesta blogin lukijoita, kommentaattoreita, instassa kurkistelijoita ja yhteistyökumppaneita! Kiitos! Oli mahtava vuosi!

Seuraavaksi rupean miettimään, että mitä laittaisin päälle. Tarkoitus olisi ehtoommalla, kun hevoset on saatu nukkumaan, lähteä kaverin syntymäpäiväkekkereille.

Ihanaa loppuvuotta ja onnea vuodelle 2016!
Erityisesti onnea kaikille ensi vuoden morsiamille, nauttikaa joka hetkestä!

ps. Nyt voi äänestää Häät-lehden sivuilla vuoden kauneinta studiossa otettua hääkuvaa, kilpailusta voi voittaa kameran.
pps. Vielä ehtii äänestämään joko minun tai jotain muuta (asiallisempaa) laatublogia Vuoden Hääblogiksi! Ei muuta kuin tänne.

M♥J: Hääparin pöytä

$
0
0
Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio.

Kurkataanpas pikkuisen hääparin pöytää.


Pöydässä oli kimpulle maljakko, hääankat, meidän nimikirjaimet, siniset iittalan tuikkukipot ja minimaitotonkka alkumaljapullolle.
Kaitaliinana oli huivi, joka ostin kirpparilta, euron taisi maksaa.


Meillä oli myös pehmeät penkit ja seinällä roikkui Oikeat-kyltti.


Eipä siinä pöydässä tullut ihan hirveästi notkuttua, mutta kiva siinä oli istuskella, kun oli ohjelmaa ja muuta.


M♥J: Tienvarsikyltit ja alkumaljat

$
0
0
Kaksi ensimmäistä kuvaa omia, loput © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi.

No nyt päästään takaisin juhlimaan.


Kyläkruisailun jälkeen ajoimme siis hääpaikalle.
Matkalla saattoi ihastella omin pikku kätösin väsättyjä tienvarsikylttejä.


Minä vihaan mauttomia ja rumia tienvarsikylttejä. Sydän, johon on vähän valuneella maalilla sutattu nimikirjaimet on NIIN SO LAST SEASON että!
Jos ei viitsi kunnollisia tehdä, niin älkää tehkö ollenkaan.
Paikallaan olevista minulla on vain tuo kuva viimeisestä, kyltistä, joka ohjasi juhlapaikalle.
Kuvan otin itse sunnuntaina, kun menimme siivoamaan juhlapaikkaa. Muut onkin kuvattu kotona.

Tienvarsikyltit on tehty samoista heinäseipäistä, kuin pöytäkoristeet.
Lautaa vanhensimme pihalla muutaman kuukauden, kun nurkissa ei tarpeeksi vanhaa ollut, enkä viitsinyt suulin seinästä sitä repiä. Tekstit maalattu käsin, nuolet ja &-merkit mies teki vanerista.


Loikkasimme autosta ja järjestäydyimme oven tuntumaan.
Vieraat onnittelivat ensin meidät ja ottivat alkumaljat. Isäni on sellainen antipuheenpitäjä, ettei tosikaan, mutta Kaasozilla oli saanut isäni ympäripuhuttua. Saattaa olla, että parilla isän siskolla oli myös jotain tekemistä asian kanssa. xD



Tämä on yksi omista suosikkikuvistani, tätä katsoessa tulee aina niin hyvälle tuulelle. :)



Joo, ei räpelletty mitään toistemme rinnuksille ja juotiin käsiä ristimättä...

Isä toivotti kaikki tervetulleeksi ja sitten vieraat saivat siirtyä sisälle, kunhan olivat ensin onnitelleet vanhempamme (tai esittäneet osanoton, miten vain).



Seuraavaksi jännitetään, että riittikö istumapaikat kaikille...

M♥J: Sisäänmarssi

$
0
0
Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio kuvia!

Vieraat menivät sisälle ja me venailimme häätalon nurkalla satunnaisesti jonkun kanssa jutellen.
Kun kaikki olivat päässeet sisälle, menimme oviaukkoon odottamaan.


Oli siinä pieni tuskanhiki niin kaasolla, meidän äidillä, kuin morsiamella...
Riittääkö istumapaikat?
Ne oli laskettu sen sata kertaa ja tiukoille meni, mutta jokainen löysi itselleen paikan.


Meillähän ei siis ollut mitään merkittyjä paikkoja, paitsi vanhemmilla ja avustajilla puolisoineen.
Muutama porukka joutui eroon toisistaan ruokailun ajaksi, mutta tuskin se kenenkään juhlamieltä latisti. Emme kuitenkaan halunneet juhliin mitään pönötystä ja siinähän tutustuu uusiin ihmisiin, kun joutuu vähän eri porukkaan. Jos olisimme määränneet paikat, niin valitusta siitäkin olisi tullut, joten parempi näin.

Viimeinkin kaikki oli paikollaan ja mekin pääsimme sisälle.
Saapumismarssina meillä oli tämä:


DJ pisti vielä volat kakkoon. :D Kuinka siisti hetki!
Kun katson noita kuvia tai videota, niin biisi soi päässäni.


Ihmiset taputtivat ja kukaan ei pyörtynyt kauhusta. Jani saattoi minut istumaan ja sitten olikin Kaasoilla ja Bestmanilla muutama sana sanottavana.


Meillähän oli ennen häitä ongelma, ettei meillä ollut ketään kuuluttajaa. Kun kukaan avustajista ei halunnut sanoa mitään ja jännittivät mikkiä.
Meidän bestmanista sitten kuoriutui varsinainen showmies, joka heilui sen mikin kanssa joka välissä. Myöhemmin illalla hän tuli kysymään, kun oli tapahtumassa jotakin että " Pitäiskö mennä kuuluttamaan, mä voin mennä." En saanut edes suutani auki, kun bestman jo kahmi mikin kouraansa ja ehdin mutisemaan vain "Paas oikein mennen..."
Kaasozillakin sanoi, ettei meinannut saada enää suunvuoroa ollenkaan. xD


Bestman ja kaasot esittelivät itsensä ja kertoivat vähän järjestelyistä, kuten että mennään pöytäkunnittain syömään jne. Huusin sinne väliin, että "Kertokaa hääbingosta!" Olin unohtanut mainita siitä avustajille... mutta hyvin ihmiset tajusivat idean ja kiihkeä bingoaminen alkoikin lähes heti!
Kertoilen tuosta bingosta vielä vähän lisää myöhemmin.
Seuraavaksi kuitenkin syödään. :)

M♥J: Ruokailu

$
0
0
 Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio, kiitos!

Varoitus: Älä lue nälkäisenä!


Meillä oli heti hääpaikalle pääsemisen, onnitteluiden ja alkumaljojen jälkeen ruokaa.
Allekirjoittanut oli tietysti syönyt aamupalan, pari eväspatukkaa ja lohisalaatin ja litkinyt vettä, niin en missään kuoleman kielissä varsinaisesti ollut. Mutta aina syön, kun on hyvää ruokaa tarjolla!




Ja sitähän oli. Meillä oli pitopalveluna tätini ja hänen luottonaistensa pitopalvelu, joiden loihtimia herkkuja olen ennenkin nauttinut sukumme juhlissa.
Koska olen siinä mielessä kasvissyöjä, että en syö punaista lihaa/riistaa/kanaa, niin meillä oli jonkin verran kalaa.

Ohessa meidän menu:


Ruoka oli aivan käsittämättömän hyvää!


Ahneet ensin. Huomaa kukka-asetelma ja kynttiläpöllit. :)

Olimme varanneet ruokailulle aikaa pari tuntia.
Ruokailun ohessa DJ soitti meille klassista musiikkia, kuten:





Loppujen lopuksi ruokailu oli ohi melkein tunnissa. Noutopöytä toimi kahta puolen ja me ei ehditty itse edes hakemaan vielä lisää, kun sinne jo ryntäsi muutama vieras. No eipä se haitannut, ruokaa riitti kyllä kaikille. Astiat oli talon puolesta ja me ei sitten lähdetty serveteillä pröystäilemään, vaan ostimme nuo turkoosit servetit loppujen lopuksi Ikeasta. Me ei oikein tiedetty, että laitetaanko ne pöytiin vai ei ja ne tulivat sitten ihan vain noutopöytään, niin kuin lautaset ja ottimetkin. Järjestely hyvä ja oikeastaan aika yleinen maalaishäissä.


Moni kehui ruokaa jälkeenpäin. Hyvä. En halua, että kukaan muistaa meidän häitä siitä, että siellä oli paskaa ruokaa tai se loppui kesken. Sen takia kannattaa luottaa sukulaisiin, kiitos vielä tuhannesti tädille ja hänen apujoukoilleen! :)

Ruokailun jälkeen oli sitten vapaata ohjelmaa ja seurustelua, mutta katsotaas niitä sitten seuraavaksi. :)

M♥J: Pönötystä

$
0
0
Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio.

Ruokailun jälkeen meillä oli pönötystä, eli potretteja sukulaisten yms. kanssa.
Olin tehnyt etukäteen listan apulaisille, että ketä haluamme kuviin, niin saatiin aikaan sarjatuotanto.

Ensin meidät kuvattiin Janin kummitytön kanssa.


Sitten oli kuva vanhempien kanssa.


The Pekkolat eli minä ja veljeni vanhempiemme kanssa.


Huomatkaa muuten äidin puku. Se on blogilahja ja sen sovittelusta kirjoitin täällä.
Sain valita outletistä yhden puvun ja koska itse en mitään pukua tarvinnut, niin lahjoitin puvun äidille. Vähän sitä lyhennettiin ja kavennettiin ja isälle löytyi presiis samanvärinen kravatti, täydellistä! Terveisin visualisti.

Otimme myös sisaruskuvan eli sisaruksemme puolisoineen.

 

Sitten kuviin haettiin ihanat kummini. ♥ Liian harvoin tulee nähtyä, mutta onneksi ollaan pidetty yhteyttä näin minun aikuisiällänikin. :)


Otimme myös pönötys ja vähän vapaammat kuvat polttariporukoiden kanssa.
Poikia oli vähän paljon ja meidän tyttöjen Beatles-kävely eteni jonossa joutsenhaukkarin esittelyksi!
No ei se mitään, turvallinen olo, kun Kaasozillalla on niin iso pala!



Otimme toki myös pelkät kaasot ja bestman-kuvat ja yhteispotretin.




Lopuksi vielä ajoimme kaikki vieraat ulos ja otimme yhteiskuvan. Siitä tuli kyllä tosi kiva. :)


Seuraavaksi katsotaan muita väliaikahuvituksia.

Raise your glasses - RIP Lemmy Kilmister

$
0
0
Pohdein hetken (hyvin pienen sellaisen), että kirjoitanko tästä tänne.
Mutta vaikka tämä on hääblogi, on täällä ennenkin sivuttu aihetta ja koska blogin nimi jo viittaa pitäjänsä mieltymyksiin, niin olisi pyhäinhäväistys olla kirjoittamatta.

Kaikkien rockihmisten suuri surunpäivä oli 28.12.2015, kun minäkin vielä rähmää silmissä aamun pikkutunneilla, tavasin netistä, että vapahtajamme on kuollut.
Lemmy Kilmister oli menehtynyt rajun syövän nujertamana.

Nyt pari faktaa tähän väliin. Jos et tiedä kuka on Lemmy, niin häpeä ehkä tämä kuva kertoo jotain:



Jos taas ihmettelet vapahtaja-sanaa, niin raamastussahan sanotaan, että vapahtaja syntyi 24.12 ja Lemmy oli syntynyt nimenomaan samaisena päivänä.

Rocklegendamme ehti täyttää juuri 70-vuotta ja vain kaksi päivää myöhemmin, hän sai tietää sairastavansa syöpää. Elinaikaa oli annettu 2-6kk, mutta todellisuudessa tiimalasissa oli enää jäljellä vain kaksi päivää.

En ole koskaan, enkä aijo tekopyhästi nytkään, ollut mikään Motörhead-fani, mutta kun kuulin heidän tulevan 6.12.15 Helsinkiin, niin ajattelin, että pitäisi oikein mennä katsomaan.
Koska kyllä elävät legendat kuuluisi nähdä.
En sitten ostanut lippuja ja lähtenyt katsomaan. Tiedättekö miksi?
Koska ajattelin, että nuo huumeilla ja viinalla kyllästetyt rockjumalat elävät vielä sittenkin, kun minun päälläni on jo pari metriä multaa. Koska eihän ne edes maadu!?
Aina voi mennä seuraavalle keikalle...

Niin minä ajattelin. Ja sitten elämä iski päin näköä. Enää ei voi.
Rupesin sitten miettimään, että tämä elämä on niin lyhyt, että aina pitäisi tehdä se mikä oikealta tuntuu ja heti, eikä odottaa sopivaa hetkeä tai sitten kun...

Ensi yönä, Motörheadin Youtube-kanavalla tulee suorana Lemmyn hautajaiset.
Ne alkavat suomen aikaa klo. 0.30, eli sunnuntain puolella siis.
Bändi toivoo, että fanit kunnioittaisivat omaisia ja seuraisivat hautajaisia suosikkikapakassaan ja kohottaisivat lasinsa Lemmyn muistolle, eivätkä tunkisi hautajaisiin.

Sitten asia, joka oikeastaan antoi minulle ajatuksen tähän postaukseen.
En tiedä kuinka nuoria lukijoita minulla on, mutta joku varmaan muistaa tämän legendaarisen Valion maitomainoksen:


Edellispäivänä Valion Youtube-kanavalla julkaistiin päivitetty versio tästä mainoksesta.
He ovat saaneet, koko elämänsä viskiä, kuin maitoa juoneen miehen, Lemmyn, mukaan tähän uuteen versioon!


Kyllä meinasi silmät pudota, kuinka siistiä tuo on!
Tää mainos on ihana, paras! Vaikka se nyt kääntyikin kunnioittamaan Lemmyn muistoa, niin aivan fantastista. Go Valio!
Lue lisää http://www.valio.com/lemmy/

Muistakaa siis rakkaat lukijat, että elämä on liian lyhyt hukattavaksi.
Meidän jokaisen pitäisi nauttia elämästä Lemmyn lailla ja tehdä asioita heti, eikä sitten joskus.
Sitä huomista ei välttämättä tule.

Nostetaan siis malja Lemmylle, itsellemme, rakkaillemme ja koko maailmalle.

RIP
 Lemmy 1945-2015

M♥J: Behind The Scenes

$
0
0
Ensinnäkin iso kiitos kaikille jotka äänestitte blogiani Vuoden Hääblogiksi. Tällä kertaa ei kärkikahinoihin päästy, mutta jo ehdokkuus oli niin iso juttu, että olen ihan hämilläni vieläkin.
Lämpimät onnittelut kärkikymmenikölle!
Eipä tarvi enää miettiä mitä laittaa päällensä, päätin, että en Helsinkiin lähde lauantaina.
Siellä menisi ihan koko päivä, bussi olisi takaisin vasta puolen yön jälkeen.. Ei jaksa, varsinkaan kun en saanut ketään mukaan. Mutta pitäkää kivaa minunkin puolestani!
No niin, jatketaanpa hääpäivää, sitä onkin mukava muistella näillä pakkasilla. :)

Ajattelin ottaa tähän väliin pienen behind the scenes-osuuden.
Kaikki kuvat ovat Janin sukulaispojan ottamia, kiitos Timo!

Meidän videokuvaaja kirkossa.

Mika odottaa meitä kirkon pihalla.

Paparazzi?

Dataava morsian.





Broidi perkele, älä seiso mun helman päällä!
Ei se oo morsiustyttö eikä mikään, jos ei sääri oo mustelmilla!


Taas on laahus huonosti.


Kuvaaja työssään.

Bestman hukassa,

"Mites tää nyt kuvataan?"

Koivut sivuun, että saadaan vieraskuva!

Semmoista tapahtui kulisseissa. :D
Seuraavaksi jatketaan väliaikatoiminnalla.

M♥J: Väliaikatoimintaa

$
0
0
Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi.

Ruokailu meni todellakin NIIN nopeasti, että jos meillä olisi ollut aikataulu, niin se olisi kussut ja pahasti nilkoille.
Olin sopinut meidän esiintyjien kanssa jonkun kellon ajan, jota nyt en todellakaan enää muista ja he eivät olleet vielä edes tulleet. Laitoin siinä sitten viestiä heille ja lupasivat tulla niin pian, kuin mahdollista.

Kukaan ei huomannut kuvata taulua paikallaan, joten otin kuvan jälkikäteen. :)

Onneksi meillä oli hyvin oma-aloitteisia vieraita, jotka joivat mm. pelkkiä viinoja boolimaljoista, kun niitä ei oltu vielä tehty valmiiksi... :D Baarin kun piti aueta vasta kahvin yhteydessä.
En tiedä kuinka paljon oli peräkontilla kävijöitä, mutta ei kukaan ainakaan missään tuiskeessa ollut. Oikeastaan, kuin vasta ihan loppuehtoosta, mutta eipäs nyt mennä asioiden edelle!


Meillä oli vieraiden viihdykkeenä hääbingon lisäksi polttarikansiot ja pihapelejä.
Tietysti ihmiset myös katselivat lahjoja, kortteja ja vieraskirjaan koottuja lappusia. Ja koska ilma oli mitä upein, niin paljon ihmiset olivat myös ulkona.


Polttarikansiot sisälsivät kuvia ja tarinaa polttaripäivistämme. Lisäksi lahjapöydän toisella puolikkaalla oli myös minun ampumatulokset ja viikinkikasteesta saatu diplomi.


Jani halusi ulos teltan. Minä ilmoitin, että jos haluaa, niin hommaa, minä en puutu, on vähän muutakin mietittävää.
Ja niin teltta tuli. Sinne vietiin penkkejä ja meiltä kotoa pirttipöytiä ja minä ilmoitin, että vain siellä sitten saa tupakoida. Tämä siksi, että ulko-ovilta tuli kaikki tupakankäry juhlasaliin ja minä en voi sietää sitä. Tämä ilmoitettiin myös vieraille juhlan alussa.
Teltta oli myös koristeltu koivuilla ja paljon ihmiset siellä istuskelivat. Että ihan hyvä veto mieheltä. :)


Isäni sai ajatuksen tuoda meiltä kotoa tikkataulun ja frisbeegolf-korin ja ne olivatkin tosi suosittuja, myös muiden kuin lasten keskuudessa. :)



Semmoisia ajanvietteitä meidän häissä. 
Seuraavaksi voidaan tiirailla sitä vieraskirjaa tarkemmin. :)

M♥J: Vieraskirja

$
0
0
Kylläpä on ollut kiirutta! Työ ja koulu haittaa selkeästi harrastuksia!
Unohdin jopa blogin syntymäpäivän. Paha minä. Blogi kumminkin täytti kaksi vuotta 26.1.
Toisaalta olisi mukavaa jatkaa kolmaskin vuosi, mutta totuushan on se, ettei tätä enää paljon jäljellä ole, niin mukavaa kuin tämä on ollutkin. :)

Mutta hei, olenpahan sentään saanut hääpuvun vietyä pesuun! Wautsi!
Lisäksi uusin passini häämatkaa varten ja pikkuhiljaa jännitys reissuun lähdöstä alkaa nousta. Eihän siihen ole enää kuin vähän yli kuukausi! Iik!

Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopioi.


Mutta meidän piti sitä vieraskirjaa vilkaista.
Vieraskirjan tekeminen on käyty läpi täällä.
Juhlissa olin tosi yllättynyt, että todella moni muisti tuoda lapun mukanaan ja niihin oli selkeästi panostettu! Idea etukäteen lähetetystä värssylapusta ei siis todellakaan ollut huono. Kaikki saivat kotona rauhassa katsoa vaikka netistä jonkun värssyn, itse tiedän miten tuskaista on yrittää muistaa joku värssy juhlassa, kun sun eteen lyödään vieraskirja.


Ikkuna oli myös tosi kiva, kun se on täynnä lappuja. Valitettavasti laput purettiin pois sunnuntaina, olisin halunnut sen toisaalta seinälle tuollaisenaan. Mutta onhan mulla tämä kuva, voin ripustaa ne uudestaan, niin kuin ne oli. :) Tosin en vielä tiedä, ehkä keräämme laput kirjaan valokuvan kera ja tuo ikkuna päätyy muistitauluksi. En vain ole löytänyt sopivaa kirjaa vielä.


Samalla pöydällä vieraskirjan kanssa oli myös lisää lappuja ja kyniä, siltä varalta, että joku olisi unohtanut omansa kotiin. Kyllä siellä näytti ihmiset niitä kirjoittelevan vielä juhlassakin, mutta voi olla, että oli tullut vielä mieleen jotakin. :)
Lisäksi löytyi varalle bingokyniä, kun ne Ikeasta lainatut saattoi olla osa vähän sellaisia, että niistä meni terä poikki tms...

Sellainen vieraskirja meillä, seuraavaksi voidaakin sitten pelata vähän hääbingoa.

M♥J: Hääbingo

$
0
0

© Mika Peltomaa Photography
Meidän häissä oli tosiaan se tylsä ja niin out oleva hääbingo.
Häissämme vain harva oli tosin koskaan kyseistä aktiviteettia pelannut, joten ei se nyt niin kulunut idea ole, mitä trendipellet antaa ymmärtää.


Bingot paketoitiin to-pe yönä hääviikolla.
Ne kierrettiin rullalle ja suljettiin pyöreällä tarralla, joihin olin kirjoittanut pätkän rocklyriikkaa.
En tiedä tunnistiko kukaan omaa biisiään, mutta nämä olivat ne meidän mietelauseet, joita usein näkee hääkarkkien yhteydessä.
Olipa jossain pöydässä vähän taiteiltu ja liimattu tarrat vesipulloon. Ihan kiva. :)
Rullan kiinni pysymisen varmisti juuttinaru, joka oli kiedottu ympärille useampaan kertaan. Lisäksi kynä saatiin näin niputettua mukaan. Ihan kiva paketti mielestäni. :)
Bingon kääntöpuolella oli meidän nimet ja päivämäärä ja se jäi kivasti rullauksessa näkyviin.


Meidän bingot suunnitteli, niin kuin kutsutkin, iki-ihana Jenni.
Laitoin hänelle joitakin meihin liittyviä bingoruutuja ja loput oli sitten ihan niitä perinteisiä.
En halunnut mitään "morsmaikun puvulle kaatui pullo viiniä"-tyyliä suttaavia tai rikkovia ruutuja ja loppujen lopuksi ruutujen keksiminen oli yllättävän vaikeaa!
Pikkuveljeni meni joskus lupaamaan, että hän twistaa häissämme. Ja koska isosisko valitettavasti muistaa aina kaiken, niin lupaus päätyi sitten bingon yhdeksi ruuduksi!


Tykkään tosi paljon bingon ulkonäöstä. Hirsiseinä on tuttu kutsuistamme ja vapaaruudun pääkallo blogista. Lisäksi saatiin mukaan maalaisuutta ja hevoset noilla hevosenkengillä.
Painatimme bingot taas Vammaspainossa, kiitos myös sinne!

Meillä oli säännöt bingon alalaidassa. Pelasimme vaakaan tai pystyyn ja perinteisesti ensin yhtä riviä, sitten kahta .... ja lopuksi koko ruudukkoa. Tämä aiheutti sekaannusta, koska rivejä oli sitten joka suuntaan.... olisi siis kannattanut pelata esimerkiksi vain vaakaan.


Mutta ihan huikeaa yritystä oli havaittavissa!
Meidän pöytää lähellä olevan pöydän päästä huudeltiin koko ajan, että voisimme suudella. Tehtiin kerran jopa hämy ja oltiin suutelevinamme... mutta ei sittenkään!


Kummitätini tuli hakemaan Jania karkkibuffettiin kanssaan, kun se aukesi, eräs vieras sitoi kravatin päähänsä ja ihmiset kävivät katsomassa sormustani ja kyttäsivät mitkä kengät mulla on jalassa.
Eräs lapsivieras kävi pyytämässä Jania ottamaan takin pois ja Jani sitten riisui sen ja tyttö sai palkinnon.

Ihan mahtavaa heittäytymistä vierailta! Palkintoja saatiin jaettua ja ilmassa oli muutaman oikeaa bingoa pelaavan välillä selvästi vähän huijaamista ja manipulointia. :D
Ja pikkuveljeni twistasi yhden jalan heilautuksen verran.
Omasta mielestäni bingo oli kiva lisä, toivottavasti pääsen itsekin sitä johonkin häihin pelaamaan!

Arvonta Ystävänpäivän kunniaksi!

$
0
0
Eilen kirjoittelin meidän hääbingosta ja sain myös Jenniltä mukavan kädenojennuksen liittyen graafiseen suunnitteluun ja kohta olevaan ystävänpäivään!


Kesähän on sitä kaikkein kiireisintä hääaikaa yhä edelleen, joten tulevan kesän parien täytyy kohta jo lähettää kutsunsa! Mutta mitä jos askartelukärpänen on talviunilla tai graafinen suunnittelu ei sittenkään sillä netin ilmaisohjelmalla ollutkaan IHAN niin helppoa?

Vai onko kiitoskortit lähettämättä tai Save The Day-kortit suunnitteilla?
Lapsen synttärit tulossa vai meneekö hyvä ystäväsi kenties naimisiin ja painii kutsuongelman kanssa?

Tämä arvonta voisi siis olla sopiva juuri sinulle!

Jenora Design on antanut arvottavaksi kaksi lahjakorttia graafiseen suunnitteluun käytettäväksi.
Arvonta-aika on N.Y.T eli 11-14.2.2016.

Arvonnan säännöt:
1. Kommentoi alle, kenelle tärkeälle ihmiselle haluaisit antaa graafisen suunnittelun lahjakortin ja miksi. Näin saat yhden arvan.
2. Kun olet toteuttanut kohdan 1, saat toisen arvan, kun tykkäät Jenora Designista Facebookissa ja kommentoit haluamallasi tavalla ylläolevaa kilpailukuvaa JD:n sivuilla.

Muista laittaa osallistumiseesi mukaan toimiva sähköpostiosoite ja anonyymit kommentoijat joku nimi, ettei mulla taas ole arvottavana anonyymi1-127... :D

Palkintona kilpailussa on 2x 50€ graafisen suunnittelun lahjakortti, joista toinen on sinulle itsellesi ja toinen kommentoimallesi ystävälle!
Lahjakortti on voimassa vuoden 2016 loppuun ja sen voi käyttää haluamansa tuotteen graafiseen suunnitteluun. Tuote voi olla hää- tai juhlakutsu, kirkko-ohjelma, hääbingo tai vaikkapa personoitu juliste/taulu.

Jännitys tiivistyy 15.2, jolloin voittaja(t) arvotaan ja heille ilmoitetaan satumaisesta tuuristaan henkilökohtaisesti, joten siksi on erittäin tärkeää muistaa laittaa sähköpostiosoite.

Että ei muuta kuin osallistumaan! Voin ihan oikeasti hyvinkin lämpimästä suositella Jenniä, niin kovasti upeita ovat kaikki hänen luomuksensa! :)


Onnea kaikille arvontaan!

peeäs. Nythän on tuplamahdollisuus voittaa, eli siis periaatteessa nelinkertainen, kun osallistut samaan arvontaan myös Niinan Miehensä Vaimo-blogissa! Riprap siis sinne! :)

Arvonta on suoritettu yhteistyössä Jenora Designin kanssa ja sisältää tuotesijoittelua.
Saattaa myös sisältää pieniä määriä pähkinää.

M♥J: Flamencoa!

$
0
0
Kuvat © Mika Peltomaa Photography, ethän kopio.

Ruokailun ja kahvin välissä oli useamman tunnin tauko, mutta onneksi meillä oli siihen väliin vapaan oleskelun ohella vähän ohjelmaakin.

Minä olen tanssinut flamencoa nyt nelisen vuotta ja heti kun häitä alettiin suunnittelemaan, oli itsestään selvää, että haluan ainakin osan ryhmästä esiintymään häihimme.
Olen itsekin käynyt esiintymässä ja ihan kaikki ei täällä päin flamencoa harrasta / ole nähnyt, joten olihan se vähän erilainen ohjelmanumero.

Paikalle ei loppujen lopuksi päässyt, kuin neljä naista, mutta sitäkin parempi oli show!
Kiitos tuhannesti, että tulitte, se oli allekirjoittaneelle todella tärkeää!

Tansseja oli useampi ja onneksi yksi selosti aina väliin tanssista jotain, esimerkiksi taustoja tai mitä tarinaa se kertoo.


Ensin oli vuorossa viuhkasevillanas. Sevillanas on eräänlainen perustanssi, jonka tyyliin kaikki espanjalaiset osaavat. Se tanssitaan usein parin kanssa, mutta siitä on myös eri variaatioita, mm. viuhkan kanssa tanssittava. Esityksissä tanssimme usein yksin, parin kanssa se tuottaa joskus vähän hankaluuksia. :)

Itse en osaa viuhkan kanssa tanssia vielä kovin hyvin, mutta se on niin hienon näköistä, että toivoin sitä ihan ehdottomasti näytökseen.
Seuraavaksi kaksi naisista tanssi huivin kanssa, tämä on vähän sellainen traagisempi tarina, laulu ainakin on hyvin surumielinen.


Sitten oli Pepico. Se on tarina, jossa ensin haikaillaan miehen perään ja sitten lopuksi todetaan, että ole sitten ja pyyhitään kädet koko jutusta. Se on oikeasti tosi hauska tanssi.
Ohessa video, jossa on tämän tanssin musiikki.


Sitten oli jäljellä vielä muutama tanssi, mutta otetaan ne seuraavaan postukseen. :)

psst... Huomaa aikaisemmin päivällä julkaistu arvontapostaus!

M♥J: RYÖSTÖ!

$
0
0
Kun Pepico päättyi, ryntäsivät kaksi tanssijaa viemään minun mieheni!


Roikuin tietysti toisessa kädessä, mutta kovin laimeasti mies kyllä vastaan pyristeli...
Röyhkeä kaksikko vei mieheni sivuovesta ja yksi tuli patistamaan minut lavalle.
Siellä minulle annettiin runo, johon sain tutustua ja sitten menin vaihtamaan vaatteita.


Kaaso tuli kiskomaan hääpukua pois ja sujahdin mustaan toppiin ja bata de colaan. Jalkaan vaihdoin flamencokengät ja sitten takaisin lavalle. (Tällä välillä kaksi ryhmästä esitti oman tanssinsa, joka on alunperin tehty toisen naisen tyttärelle. Se tanssitaan Liber-tangoon.)


Sain improvisointitehtävän ja minun piti kuvailla lausuttu runo vartaloani käyttäen.
Se oli vaikeaa! Mutta hyvin siitä suoriuduin. Samalla loput ryhmästä ehti vaihtaa hameet ja ei muuta kuin esiintymään.


Tanssein sulhaseni takaisin saamiseksi batasevillanaksen yksin lavalla, kun muu ryhmä tanssi lavan edessä. Rakastan tuota tanssia ja hametta!
Sen voin kertoa, että kuuma tuli! Jestas sentään! DJ oli vielä laittanut valot päälle ja lämmittivät pienen lavan ihan mukavasti.

Tanssin jälkeen otin mikin lavalta ja kerroin siihen, mistä ryhmä on ja paljastin tanssineeni kolmisen vuotta. "Että ei ollut ihan eka kerta. Huh, mun on kuuma!"
Sitten minulta kysyttiin, että haluanko mieheni takaisin ja kyllähän minä halusin. :)


Suunniteltu juttuhan tämä oli. Alunperin en halunnut mitään ryöstöä, mutta sitten tämä ajatus virisi tanssiporukan kanssa. En halunnut, että Jani joutuisi tekemään mitään ja edelleen vastustan kaikkea hääparin/vieraiden nolaamista häissä, joten tämä oli hyvä vaihtoehto. Sain tehdä sitä mitä osaan ja saatiin pari ruksia hääbingoon - yllätysesiintyjä ja morsian vaihtaa kengät. ;)
Myöhemmin julkaistavalla häävideo-koosteella näkyy sitten pätkä flamencoakin. :)

Mitäs tykkäsitte? 
Jos haluat muuten flamencoa omiin juhliisi (lähialueella), niin ota yhteyttä, mielellämme (ja edullisesti) tullaan!  (Just tänään oltiin keikalla.)

ps. Vielä huomisen päivän ehtii osallistua arvontaan, klikklik!

Ystävänpäivä!

$
0
0

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Me juhlistamme sitä menemällä minun kummieni luokse syömään, kahvittelemaan ja lörpöttelemään. :)

Keskiyöhön asti on aikaa osallistua ystävänpäivä-arvontaan ja huomenna sitten julkaistaan voittajat.
Muistakaa sama arvonta myös Miehensä Vaimo-blogissa.

Pusuja! Olkaa kiltisti!

Puoli vuotta.

$
0
0

© Mika Peltomaa Photography

Puoli vuotta sitten minusta tuli maailman ihanimman, komeimman, kilteimmän ja seksikkäimmän miehen vaimo.

Ei ole ollut aina helppoa ennen häitä, eikä häiden jälkeenkään, mutta en siltikään vaihtaisi yhtään hetkeä pois tämän miehen rinnalta.

Kiitos rakkaani, että tulit elämääni. Kiitos, että avasit silmäni, kun olin vuosia vain kulkenut ohitsesi tajuamatta mikä aarre oletkaan. Kiitos, kun jaksat kaikki oikkuni ja tempperamenttini kuohahdukset.
Kiitos, kun tuet minua unelmieni tavoittelussa ja nostat pystyyn, kun hetkeksi tipahdan maanpinnalle.
Kiitos, että annat minun olla sellainen kuin olen ja rakastat minua ja kaikkia virheitäni.

Tänään me syödään vähän hääkakkua ja juodaan meidän häissä ollutta kuohuvaa, sitä kun on vielä pari pulloa jäljellä. Toinen pala hääkakkua on vielä pakkasessa odottamassa paperihääpäivää. :)

Sitä odotellessa. ♥

ps. Arvonnan tulokset illalla. Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Arvonta suoritettu!

$
0
0
Ystävänpäivän arvonta on nyt suoritettu.



Perinteisesti arvonnan suoritti Bamse, joka tällä kertaa ei vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta tehtävästään... Se vain haaveili herkkukaapin suuntaan, mutta sain sen noukkimaan yhden lapun, jonka se hylkäsi melkein samantien lattialle, koska mies tuli herkkukaapin suunnasta! (Vaikka mies ei koskaan edes anna koirille mitään herkkuja...)




Onnetar suosi tällä kertaa Saanaa, onnittelut! Sinuun onkin varmasti oltu jo yhteydessä spostilla.

Kiitos kaikille osallistujille omastakin puolestani, nämä arvonnat on aina niin mukavia.
Huomenna yritän palata taas hääpostauksen kera. :)
Viewing all 193 articles
Browse latest View live